Tulin juuri itsenäisten kurssien kokeesta. Nyt kun sain vihdoin koko kurssin ja kaikki osa-alueet hoidettua, ajattelin kertoa muillekin vähän itsenäisistä kursseista.
Ennen itsenäisen kurssin suorittamista kannattaa tosiaan miettiä, onko siihen varmasti aikaa ja intoa. Meidän koulussa on ainakin vaatimuksena vähintään 7 todistuksessa edellisestä saman aineen kurssista, tosin ainakaan itse en ainakaan lähtisi edes yrittämään mitään kovin heikosti menevää ainetta itsenäisesti, eihän siihen luultavasti silloin ole intoa, tuskin taitoakaan. Vaikka itse en kummemmin pidä hyppytunneista, totesin ne varsin toimiviksi itsenäistä kurssia suorittaessa. Pyrin käyttämään ajan vain itsenäisen aineen tehtäviin ja tekemään muut läksyt kotona. Näin minun ei tarvinnut stressata kurssista erikseen ja läksyt sain tehtyä myös. Minulla oli siis kaksi hyppyä viikossa, joilla sain oikeastaan aika hyvin tehtyä kaikki vaadittavat tehtävät, tosin osa isommista projekteista hoitui sitten kotiajalla. Aina ei tietenkään ole mahdollista jättää hyppytunteja, silloin on kai vain tehtävä tehtävät kotona, joka ei tietenkään sekään huono vaihtoehto ole, kunhan se ei vain vie aikaa muilta läksyiltä.
Itsenäisen kurssin alkuun kuuluisi ainakin meillä tehdä jonkinlainen kirjallinen sopimus eräälle kaavakkeelle. Allekirjoittanut ei kyllä kyseistä kaavaketta täyttänyt, huomasin sen vasta hakiessani kokeeseenilmoittautumislomaketta... Opettajakaan ei kyllä kaivannut missään vaiheessa moista, joten kai se nyt sitten on ihan ok. Mutta tosiaan, meillä pitää itsenäiselle kurssille ilmoittautua jakson ensimmäisen viikon aikana. Mullakin se siis oli vain äkkinäinen päähänpisto, jota en katunut kuin tänään kokeessa, ja sekin vain siksi että olisin voinut kokeen suorittaa jo koeviikolla. Siihen olisi tarvinnut vain sopia opettajan kanssa, eikä olisi siis tänään tarvinnut jäädä koululle pidemmäksi aikaa. Toisaalta, ei se nyt niin kamalaa ollut.
Painotan vieläkin aikaa itsenäiselle kurssille. Olen kyllä kuullut niistä, jotka tekevät kaikki tehtävät viimeisenä viikonloppuna, olkoon se heidän tyylinsä. Minusta vain on helpompi tehdä työt tasaisesti, ei tule viime hetken paniikkia ja voi rauhassa panikoida sitten muiden aineiden projekteja (joita ei tietenkään pitäisi niitäkään jättää viime tippaan, mutta kukapa meistä on täydellinen?). Itsenäiseen kurssiin kuuluu siis usein tehtäviä kirjasta, jotain aineita/kurssityötä ja sitten koe. Kielissä saattaa olla myös kuunteluita ja yo-vihkoja. Itselläni vain jälkimmäinen, sain jättää kuuntelut jostain syystä tekemättä.
Olikohan siinä nyt kaikki? Jouduin keskeyttämään kirjoituksen niin en enää muista, mitä olin suunnitellut.
maanantai 13. lokakuuta 2008
lauantai 27. syyskuuta 2008
Paniikki, käsite avaruudesta?
Ensinnäkin osanotot kaikille Kauhajoen tapausta koskeneille, toivottavasti emme enää ikinä joudu kokemaan tällaista missään.
Nyt koeviikon puolivälissä olen huomannut saman ilmiön lähes kaikissa kokeissa, paniikki puuttuu. Senhän voisi tietysti laskea hyväksi asiaksi, mutta lähinnä se huolestuttaa. Olen lukenut aivan liian vähän varmaan jokaiseen kokeeseen. Siltikään ei ole tullut paniikkia, olen ihan liian rauhallinen ja sekös pelottaa.
Aina ennen kun olen saanut koepaperin eteen on joko heti, tai myöhemmässä vaiheessa tuntunut siltä, etten osaa mitään. Siinä vaiheessa sitten yleensä selailen tehtäviä edes takaisin, etsien jotain johon osaaan hyvin vastata. Lopulta päädyn kuitenkin yleensä pakottamaan itseni tekemään tehtäviä siinä järjestyksessä kun ne tulevat ja näin olen saanut kasaan sen vaadittavan määrän.
Tällä koeviikolla en kyllä ole kertaakaan tehnyt noin. Matikankoetta edeltävänä iltana tiesin olevani huono ja etten osaisi. Se ei johtanut paniikkiin, vaan toivoon että koe kumminkin olisi helppo. Kokeessa tein tehtävät järjestyksessä ja vaikken kaikkia täydellisesti osannutkaan, ei paniikki edes käynyt mielessä. Yhden tehtävän jätin välistä, samoin kuin jokerin, mutta kaikki seitsemän vaadittavaa sain siis laskettua, vaihtelevalla menestyksellä. Ranskassa ja ruotsissa on nyt tullut keksittyä pari omaa sanaa, kirjoitettua omaa mielipidettä vastaan oleva teksti (sekun oli helpompi ilmaista) ja vedettyä suurin osa kieliopeista korvakuulolta (taktiikka joka toimii englannissa, mutta muihin kieliin en uskalla siinä luottaa). Kuitenkaan vaikkeivät sanastot olleet kummassakaan hallussa, ei ole paniikki iskenyt niissäkään.
Nyt siis tosiaankin pelkään kovaa iskua maanpinnalle. Luulen osanneeni tarpeeksi, että irtopisteillä saisin kohtalaisia numeroita. Kokeenpalautuksessa tulee varmasti parikin shokkia huonompaan suuntaan. Toivottavasti ei nyt sentään niin suuria, että joudun uusimaan mennä, oli se sitten hyväksytyssä tai hylätyssä. Ehkä shokeissa on kuitenkin se hyvä puoli, että seuraavalla koeviikolla tulee luettua paremmin.
lisäys. 2.10. Hihhei, tulihan se paniikki sieltä. Tarvittiin vain uskonnonkoe johon olin jopa kohtuullisen hyvin lukenut. Mutta nopeasti meni tuo myös ohi kun tartuin toimeen.
Nyt koeviikon puolivälissä olen huomannut saman ilmiön lähes kaikissa kokeissa, paniikki puuttuu. Senhän voisi tietysti laskea hyväksi asiaksi, mutta lähinnä se huolestuttaa. Olen lukenut aivan liian vähän varmaan jokaiseen kokeeseen. Siltikään ei ole tullut paniikkia, olen ihan liian rauhallinen ja sekös pelottaa.
Aina ennen kun olen saanut koepaperin eteen on joko heti, tai myöhemmässä vaiheessa tuntunut siltä, etten osaa mitään. Siinä vaiheessa sitten yleensä selailen tehtäviä edes takaisin, etsien jotain johon osaaan hyvin vastata. Lopulta päädyn kuitenkin yleensä pakottamaan itseni tekemään tehtäviä siinä järjestyksessä kun ne tulevat ja näin olen saanut kasaan sen vaadittavan määrän.
Tällä koeviikolla en kyllä ole kertaakaan tehnyt noin. Matikankoetta edeltävänä iltana tiesin olevani huono ja etten osaisi. Se ei johtanut paniikkiin, vaan toivoon että koe kumminkin olisi helppo. Kokeessa tein tehtävät järjestyksessä ja vaikken kaikkia täydellisesti osannutkaan, ei paniikki edes käynyt mielessä. Yhden tehtävän jätin välistä, samoin kuin jokerin, mutta kaikki seitsemän vaadittavaa sain siis laskettua, vaihtelevalla menestyksellä. Ranskassa ja ruotsissa on nyt tullut keksittyä pari omaa sanaa, kirjoitettua omaa mielipidettä vastaan oleva teksti (sekun oli helpompi ilmaista) ja vedettyä suurin osa kieliopeista korvakuulolta (taktiikka joka toimii englannissa, mutta muihin kieliin en uskalla siinä luottaa). Kuitenkaan vaikkeivät sanastot olleet kummassakaan hallussa, ei ole paniikki iskenyt niissäkään.
Nyt siis tosiaankin pelkään kovaa iskua maanpinnalle. Luulen osanneeni tarpeeksi, että irtopisteillä saisin kohtalaisia numeroita. Kokeenpalautuksessa tulee varmasti parikin shokkia huonompaan suuntaan. Toivottavasti ei nyt sentään niin suuria, että joudun uusimaan mennä, oli se sitten hyväksytyssä tai hylätyssä. Ehkä shokeissa on kuitenkin se hyvä puoli, että seuraavalla koeviikolla tulee luettua paremmin.
lisäys. 2.10. Hihhei, tulihan se paniikki sieltä. Tarvittiin vain uskonnonkoe johon olin jopa kohtuullisen hyvin lukenut. Mutta nopeasti meni tuo myös ohi kun tartuin toimeen.
tiistai 16. syyskuuta 2008
Koeviikko kolkuttaa
Vaikka Fame jo kirjoittikin omasta koeviikostaan, laitan nyt tähän vielä omastani. Meillä siis alkaa viikon päästä keskiviikkona ja päättyy seuraavana keskiviikkona, seitsemän päivää siis. Omaan koeviikkooni kuuluu viisi koetta, joista kolme kieliä (ena, raa & rub), matikka ja ussa. Koeviikon jälkeen teen vielä itsenäisten koepäivänä toisen englannin.
Mulla on nyt tosiaan ollut aika rento jakso, niin mietityttää että mitenhän mahdan jaksaa tsempata kokeissa. Läksyt olen kyllä nyt tunnollisesti tehnyt, joten niistä ei pitäisi olla huolta. Lähinnä nyt pitää kielistä lueskella sanoja ja kielioppia, matikasta tehdä tehtäviä ja ussasta sitten käydä ne kappaleet läpi. Kerrata periaatteessa, mutta myös opetella, koska vaikka olenkin tehnyt läksyt niin en välttämättä ihan niin hyvin että osaisin jo tarpeeksi.
Ykkösiä jännittää varmasti se ihan ensimmäinen koeviikko, niin laitan tähän vielä vähän näitä kokemuksia. Tosiaan kannattaa lukea. Ideaalista olisi hyvä lukusuunnitelma ja vain kertaus koeviikolla. Suunnitelma mulla ykkösellä oli, mutta en pysynyt siinä yhtään. Näkyi sitten tuloksissa, mutta kakkosjaksoon tsemppasin. Lukemisen lisäksi täytyy tosiaan koeviikollakin muistaa rentoutua. Aikaisin nukkumaan jne. Koeviikolla saa nukkuakin pidempään, ainakin meillä alkaa vasta 9.30. Kokeiden lisäksi meillä on valmistavat tunnit joko kokeen jälkeen tai sitten aamulla. Ne siis kuitenkin vapaaehtoisia. Yleensä olen mennyt melkein kaikkiin, joitakin poikkeuksia kun tuntuu ettei tarvitse.
Kokeeseen saa ainakin meillä ottaa syötävää. Omana suosituksena voisin sanoa, että kannattaa ainakin jotain juotavaa ottaa. Itse en ottaisi (tai otakaan) mitään kovin suurta, yleensä vaikkapa Dominoita. Mutta älkää ihmiset ottako mitään kauhean rapistelevia tai muuten äänekkäitä astioita, purkkeja, papereita, mitä vaan. Ne voi oikeasti häiritä jotakin, mua ainakin ärsyttää.
Hyvää koeviikon odotusta kaikille, joilla se on edessä!
Mulla on nyt tosiaan ollut aika rento jakso, niin mietityttää että mitenhän mahdan jaksaa tsempata kokeissa. Läksyt olen kyllä nyt tunnollisesti tehnyt, joten niistä ei pitäisi olla huolta. Lähinnä nyt pitää kielistä lueskella sanoja ja kielioppia, matikasta tehdä tehtäviä ja ussasta sitten käydä ne kappaleet läpi. Kerrata periaatteessa, mutta myös opetella, koska vaikka olenkin tehnyt läksyt niin en välttämättä ihan niin hyvin että osaisin jo tarpeeksi.
Ykkösiä jännittää varmasti se ihan ensimmäinen koeviikko, niin laitan tähän vielä vähän näitä kokemuksia. Tosiaan kannattaa lukea. Ideaalista olisi hyvä lukusuunnitelma ja vain kertaus koeviikolla. Suunnitelma mulla ykkösellä oli, mutta en pysynyt siinä yhtään. Näkyi sitten tuloksissa, mutta kakkosjaksoon tsemppasin. Lukemisen lisäksi täytyy tosiaan koeviikollakin muistaa rentoutua. Aikaisin nukkumaan jne. Koeviikolla saa nukkuakin pidempään, ainakin meillä alkaa vasta 9.30. Kokeiden lisäksi meillä on valmistavat tunnit joko kokeen jälkeen tai sitten aamulla. Ne siis kuitenkin vapaaehtoisia. Yleensä olen mennyt melkein kaikkiin, joitakin poikkeuksia kun tuntuu ettei tarvitse.
Kokeeseen saa ainakin meillä ottaa syötävää. Omana suosituksena voisin sanoa, että kannattaa ainakin jotain juotavaa ottaa. Itse en ottaisi (tai otakaan) mitään kovin suurta, yleensä vaikkapa Dominoita. Mutta älkää ihmiset ottako mitään kauhean rapistelevia tai muuten äänekkäitä astioita, purkkeja, papereita, mitä vaan. Ne voi oikeasti häiritä jotakin, mua ainakin ärsyttää.
Hyvää koeviikon odotusta kaikille, joilla se on edessä!
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Elinaikaa jäljellä: 1.5 viikkoa.
Ensimmäinen koeviikko häämöttää edessä. Tunnelmat ovat erittäin sekavat. Olen kuullut todella erilaisia mielipiteitä koeviikoista. Osan mielestä ne ovat kamalinta aikaa jaksosta, osan mielestä helpointa ja mukavinta. Uskon kuitenkin, että hyvällä valmistautumisella pystyn hallitsemaan tilanteen ja aikaa jää muuhunkin kuin lukemiseen. On mukavaa kun meillä ei ole muita tunteja niinä päivinä, vain 2 - 3 h koe ja sitten kotiin. Toisaalta koulupäivän jälkeen täytyy lukea seuraaviin kokeisiin, mutta ainakin itselläni tulee myös 2 päivää jolloin koetta ei ole. Mukava pieni hermoloma! Vain siis 1.5 viikkoa, että se "kamaluus" on täällä. Miten olen ajatellut valmistautua?
Itse päätin jo lukion alussa, että en lusmua koulussa, vaan opiskelen jakson aikana kunnolla, jotta en joudu panikoimaan sitten koeviikolla. Olen siis lukenut kappaleita koko jakson ajan, tosin nyt olen jäänyt hieman jälkeen tästä rytmistä, mutta viikonloppuina on aina helppoa ottaa kiinni, niin että on jälleen samassa kohdassa, kuin mitä tunneilla opiskellaan. Omaan valmistautumiseeni siis kuuluu tärkeänä osana kappaleiden luku ja läksyjen teko jo jakson aikana. Koeviikkoon mennessä olen siis lukenut kaikki kappaleet jo ainakin kerran ja ymmärtänyt asian ainakin joskus aikaisemmin. Mitään uutta ei siis tarvitse alkaa opetella vaan kaikki perustuu kertaamiseen.
Viikkoa ennen koetta selaan kirjan läpi, katson otsikot ja mietin mitä muistan aiheesta. Seuraavaksi alan lukea kappaleita läpi. Lähes jokaisessa aineessa on kappaleen jälkeen lyhennelmä kappaleen asioista ja / tai tehtäviä. Teen tehtävät mielessä ja luen lyhennelmän. Jos lyhennelmässä on jokin asia jota en mistanut / ymmärrä, luen koko kappaleen uudestaan. Jos aikaa on paljon voin myös kirjoittaa oman lyhennelmän aiheesta, jota kappale käsittelee ja ottaa ylös tärkeimmät asiat. Käyn näin läpi koko kirjan. Sitten luen vielä kerran selaten kirjan läpi ja käyn jälleen mahdollisesti tehtäviä läpi, siinä se. Poikkeuksena on esim. matematiikka, jossa luen teorian+ kaavat ja lasken satunnaisia tehtäviä, matematiikkaa kun voi oppia vain laskemalla.
Näin siis minä teen, ihmiset oppivat eritavoilla, tämä on vain minun tapani jolla voin olla varma, että olen oppinut. Enkä väitä, että tämä on ainoa oikea tyyli. En toki vielä tiedä kuinka hyvin tämä toimii lukiossa, osaanko löytää ne tärkeimmät asiat ym, mutta se selviää vasta koeviikon jälkeen :).
Itse päätin jo lukion alussa, että en lusmua koulussa, vaan opiskelen jakson aikana kunnolla, jotta en joudu panikoimaan sitten koeviikolla. Olen siis lukenut kappaleita koko jakson ajan, tosin nyt olen jäänyt hieman jälkeen tästä rytmistä, mutta viikonloppuina on aina helppoa ottaa kiinni, niin että on jälleen samassa kohdassa, kuin mitä tunneilla opiskellaan. Omaan valmistautumiseeni siis kuuluu tärkeänä osana kappaleiden luku ja läksyjen teko jo jakson aikana. Koeviikkoon mennessä olen siis lukenut kaikki kappaleet jo ainakin kerran ja ymmärtänyt asian ainakin joskus aikaisemmin. Mitään uutta ei siis tarvitse alkaa opetella vaan kaikki perustuu kertaamiseen.
Viikkoa ennen koetta selaan kirjan läpi, katson otsikot ja mietin mitä muistan aiheesta. Seuraavaksi alan lukea kappaleita läpi. Lähes jokaisessa aineessa on kappaleen jälkeen lyhennelmä kappaleen asioista ja / tai tehtäviä. Teen tehtävät mielessä ja luen lyhennelmän. Jos lyhennelmässä on jokin asia jota en mistanut / ymmärrä, luen koko kappaleen uudestaan. Jos aikaa on paljon voin myös kirjoittaa oman lyhennelmän aiheesta, jota kappale käsittelee ja ottaa ylös tärkeimmät asiat. Käyn näin läpi koko kirjan. Sitten luen vielä kerran selaten kirjan läpi ja käyn jälleen mahdollisesti tehtäviä läpi, siinä se. Poikkeuksena on esim. matematiikka, jossa luen teorian+ kaavat ja lasken satunnaisia tehtäviä, matematiikkaa kun voi oppia vain laskemalla.
Näin siis minä teen, ihmiset oppivat eritavoilla, tämä on vain minun tapani jolla voin olla varma, että olen oppinut. Enkä väitä, että tämä on ainoa oikea tyyli. En toki vielä tiedä kuinka hyvin tämä toimii lukiossa, osaanko löytää ne tärkeimmät asiat ym, mutta se selviää vasta koeviikon jälkeen :).
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Muista myös rentoutua
Tänään vähän fiiliksiä yleisestä jaksamisesta. Opiskelijana kannattaa oikeasti välillä myös rentoutua. Laitan tähän nyt oman päivärytmini.
n. 7.00-8.30 herätys (tuo 7.00 kahdeksanaamuina, kasilta herään jos lähden lenkille kymmenenaamuina ja sen jälkeen jos en jaksa lenkkeillä)
7.30-9.15 aamiainen (riippuen siis päivästä)
(n.8.30-9.00 lenkki jos ehdin ja jaksan)
8.00 tai 9.30 lähtö kouluun ja koulu alkaa 8.15 tai 9.45
11.00-11.45 ruokailu
(13.15-14.30 ti ja to hyppytunti eli enkkua itsenäisesti)
16.00 (tai 13.00 pe) kotiin
n.16.10-? koiran kanssa ulos (ei joka päivä)
16-17.30?? (riippuu) läksyjä & jotain välipalaa
17.30-21 telkkaria, netissä (nyt kyllä vähennyksessä), ruoka, muuta randomia
21-21.30 jossain vaiheessa sänkyyn ja lukemaan (iltapala)
n.22 nukkumaan
Harkat sitten tulee välille 17-20, mutta nyt ei ole vielä ollut ihan vakioaikoja niin niitä ei nyt laskettu. Ja kavereita jos nään, niin on sitten tuossa 16-19 suunnilleen.
Olen vasta nyt huomannut, kuinka tärkeää rytmi on. Tällä hetkellä olen nettilakossa, mutta ajattelin lakonkin jälkeen vähentää mesettelyä ja yleistä netteilyä aika paljon entiseen. Ei sitä oikeasti tarvitse, nytkin olen selvinnyt pari viikkoa ihan hyvin. Ei mulla ole ollut sen tylsempää iltaisin, vaikka ennen luulinkin etten keksisi mitään tekemistä. Olen nähnyt kaveriakin nyt enemmän.
Nykyään mua väsyttää ihan älyttömästi. Vaikka tosiaan menen tuolloin kymmeneltä nukkumaan niin silti on kymmenenkin aamuina vaikeuksia herätä. No nyt olen kyllä tosiaan käynyt aamulenkeillä, mutta siltikin. Eli en ainakaan myöhemmin voisi mennä nukkumaan. Ja tykkään olla aamulla hidas niin en viitsi myöhästyttää heräämistäkään. Lenkeistä en luovu, en kumminkaan jaksa koulun jälkeen tai viikonloppuisin lähteä yksin (kaverin kanssa kyllä). Mutta nyt siis tavoitteena aina kymmenenaamuisin (ma, ti, to) käydä juoksemassa vähäsen. Tavoite tosin vaan ekan jakson, katsotaan sitten, jos vaikka kerran viikossa sen jälkeen jaksaisin. Nukkumista siis tosiaankin suosittelen. Koulussakin on paljon kivempaa kun ei koko ajan tarvitse valittaa väsymyksestä.
Nukkumisen lisäksi pitää muistaa myös syödä. Itselläni on nyt ollut hieman ongelmia sen kanssa, kun ei vaan ruoka maistu. Mutta nälkäisenäkin on tyhmää olla koulussa, ainakin omasta mielestäni. Ihan kauhea tunne oli eilenkin tunnilla, tosin silloin olin syönyt juuri vähän aikaa sitten, mutta siltikin.
Perustarpeiden lisäksi on myös hyvä vähän ulkoilla, tai harrastaa liikuntaa. Itselläni on treenit nyt kolme kertaa viikossa. Yritän kyllä mahdollisuuksien mukaan aloittaa tässä lähiaikoina myös jonkun uuden harrastuksen, mutta siitä sitten myöhemmin. Olen nyt myös valinnaisessa liikassa. Kyllä vain, minä, joka olen inhonnut liikkatunteja ekalta asti. Mutta lukiossa se vaan on niin eri asia. Kaikilla on jo omat lajit ja kaikki hyväksyvät sen, etteivät kaikki ole hyviä kaikessa. Paljon hauskempaa kuin peruskoulussa. Liikka on siis yksi päivän piristyksistä, vaikkakin se on kolme kertaa viikossa neljään, kolme tuntia, joita ei oikeasti tarvitsisi...
Koirankin kanssa olen nyt ollut pidemmillä lenkeillä, ja sen huomaa. Nykyään se tulee iloisesti juosten vastaan ovelle, kun ennen se tuli vain katsomaan, että jaksanko tänään lähteä. Muutos meidän suhteessakin on vaan niin kiva, eikä se nyt oikeasti ole paha käyttää pariakymmentä minuuttia päivässä ulkoiluun :)
Tästä piti kyllä tulla ihan erilainen teksti, mutta jouduin jatkamaan toisena päivänä, niin visioni vähän hämärtyi :) Hyvää syksyä vaan kaikille!
n. 7.00-8.30 herätys (tuo 7.00 kahdeksanaamuina, kasilta herään jos lähden lenkille kymmenenaamuina ja sen jälkeen jos en jaksa lenkkeillä)
7.30-9.15 aamiainen (riippuen siis päivästä)
(n.8.30-9.00 lenkki jos ehdin ja jaksan)
8.00 tai 9.30 lähtö kouluun ja koulu alkaa 8.15 tai 9.45
11.00-11.45 ruokailu
(13.15-14.30 ti ja to hyppytunti eli enkkua itsenäisesti)
16.00 (tai 13.00 pe) kotiin
n.16.10-? koiran kanssa ulos (ei joka päivä)
16-17.30?? (riippuu) läksyjä & jotain välipalaa
17.30-21 telkkaria, netissä (nyt kyllä vähennyksessä), ruoka, muuta randomia
21-21.30 jossain vaiheessa sänkyyn ja lukemaan (iltapala)
n.22 nukkumaan
Harkat sitten tulee välille 17-20, mutta nyt ei ole vielä ollut ihan vakioaikoja niin niitä ei nyt laskettu. Ja kavereita jos nään, niin on sitten tuossa 16-19 suunnilleen.
Olen vasta nyt huomannut, kuinka tärkeää rytmi on. Tällä hetkellä olen nettilakossa, mutta ajattelin lakonkin jälkeen vähentää mesettelyä ja yleistä netteilyä aika paljon entiseen. Ei sitä oikeasti tarvitse, nytkin olen selvinnyt pari viikkoa ihan hyvin. Ei mulla ole ollut sen tylsempää iltaisin, vaikka ennen luulinkin etten keksisi mitään tekemistä. Olen nähnyt kaveriakin nyt enemmän.
Nykyään mua väsyttää ihan älyttömästi. Vaikka tosiaan menen tuolloin kymmeneltä nukkumaan niin silti on kymmenenkin aamuina vaikeuksia herätä. No nyt olen kyllä tosiaan käynyt aamulenkeillä, mutta siltikin. Eli en ainakaan myöhemmin voisi mennä nukkumaan. Ja tykkään olla aamulla hidas niin en viitsi myöhästyttää heräämistäkään. Lenkeistä en luovu, en kumminkaan jaksa koulun jälkeen tai viikonloppuisin lähteä yksin (kaverin kanssa kyllä). Mutta nyt siis tavoitteena aina kymmenenaamuisin (ma, ti, to) käydä juoksemassa vähäsen. Tavoite tosin vaan ekan jakson, katsotaan sitten, jos vaikka kerran viikossa sen jälkeen jaksaisin. Nukkumista siis tosiaankin suosittelen. Koulussakin on paljon kivempaa kun ei koko ajan tarvitse valittaa väsymyksestä.
Nukkumisen lisäksi pitää muistaa myös syödä. Itselläni on nyt ollut hieman ongelmia sen kanssa, kun ei vaan ruoka maistu. Mutta nälkäisenäkin on tyhmää olla koulussa, ainakin omasta mielestäni. Ihan kauhea tunne oli eilenkin tunnilla, tosin silloin olin syönyt juuri vähän aikaa sitten, mutta siltikin.
Perustarpeiden lisäksi on myös hyvä vähän ulkoilla, tai harrastaa liikuntaa. Itselläni on treenit nyt kolme kertaa viikossa. Yritän kyllä mahdollisuuksien mukaan aloittaa tässä lähiaikoina myös jonkun uuden harrastuksen, mutta siitä sitten myöhemmin. Olen nyt myös valinnaisessa liikassa. Kyllä vain, minä, joka olen inhonnut liikkatunteja ekalta asti. Mutta lukiossa se vaan on niin eri asia. Kaikilla on jo omat lajit ja kaikki hyväksyvät sen, etteivät kaikki ole hyviä kaikessa. Paljon hauskempaa kuin peruskoulussa. Liikka on siis yksi päivän piristyksistä, vaikkakin se on kolme kertaa viikossa neljään, kolme tuntia, joita ei oikeasti tarvitsisi...
Koirankin kanssa olen nyt ollut pidemmillä lenkeillä, ja sen huomaa. Nykyään se tulee iloisesti juosten vastaan ovelle, kun ennen se tuli vain katsomaan, että jaksanko tänään lähteä. Muutos meidän suhteessakin on vaan niin kiva, eikä se nyt oikeasti ole paha käyttää pariakymmentä minuuttia päivässä ulkoiluun :)
Tästä piti kyllä tulla ihan erilainen teksti, mutta jouduin jatkamaan toisena päivänä, niin visioni vähän hämärtyi :) Hyvää syksyä vaan kaikille!
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Kakkosen alku: tanssipareja ja itsenäistä opiskelua
Ihanaa vihdoinkin päästä kirjoittelemaan tänne kunnolla. Mulla tosiaan alkoi siis kakkosvuosi lukiossa. Ekana päivänä oli lähinnä tervetuloa kouluun ja jotain uusista roskiksista. Tokana päivänä sitten alkoi jo ihan tavallinen opiskelu.
Kaikki oli sinänsä jo ihan tuttua. Luokat, ihmiset ja opettajat. Kiva oli nähdä vanhoja kavereita ja uusia ykkösiäkin. Tässä jaksossa mulla on ruotsia, matikkaa, uskontoa, liikkaa, ranskaa ja enkkua kahden eri kurssin muodossa. Olin siis valinnut jonkun enkun syventävän, mutta se oli kuulemma niin abikurssi, että opettajat suositteli vasta ensi vuodelle. Otin sitten sen tilalle itsenäisesti enkun vitoskurssin ja luokkaopetuksena käyn nelosta.
Mä en ollut ajatellut käydä mitään kursseja itsenäisesti, oletin vain ettei musta olisi siihen. Mutta sitten mulle tulikin kaksi hyppytuntia, niin päätin ottaa niille tekemistä ja enkku oli oikeastaan ainoa aine, jota harkitsin. Meidän koulu kai suositteleekin että jonkun kävisi itsenäisenä. Ihan kivasti lähtenyt. Luin jo sen kurssiin kuuluvan vapaavalintaisen romaanin ja nyt pitäisi hankkia opettajalta ohjeet siihen, mitä siitä pitää tehdä. Tehtävissä olen edennyt jo kakkoskappaleeseen ja yhtä kielioppiasiaakin kokeilin ennen kuin alkoi laiskottamaan. Kurssiin kuuluu lisäksi vielä jotain kuunteluita, yo-vihko ja jokin kirjoitustehtävä. Nekin pitää vielä selvittää opettajalta, mutta ei mulla ainakaan vielä mitään paniikkia sen suhteen. Mutta totesin nyt, että itsenäisiä kursseja ei kannata pelätä. Toki on pitänyt panostaa enemmän niihin kirjan tehtäviinkin kun opettaja tarkastaa ne kunnolla, mutta ei sekään mitenkään kamalaa ole ollut, ja ainahan sitä saa tehdä virheitä. Koe sitten on meillä ainakin periaatteessa itsenäisten päivänä, mutta halutessani saan luultavasti sovittua sen ihan koeviikollekin.
Kakkosen kohokohta on varmaankin vanhojen tanssit. Meidän koulussa on jonkun verran enemmän tyttöjä kun poikia ja nyt on ollut kova kilpailu pareista. Itselläni on jo pari, yksi kaveri. Melkein kaikilla kavereillakin on, yhtä tai kahta lukuun ottamatta. Itsekin tosin olin pariton vielä viikko sitten. Se oli aika kauheaa, kun kaikki painosti, että kohta loppuu pojat. Sen jälkeen ainakin kaksi kaveria saaneet parit myös. Niitä on pitänyt välkillä suostutella kysymään (ei todellakaan kannata luottaa siihen että pojat pyytää, ei ne pyydä, itse pitää mennä) mutta ollaan oltu sitten porukalla iloisia aina toistemme pareista.
Multa vinkkejä parin pyytämiseen: 1) Rohkeasti vaan kysymään, 2) Älä luovuta. Jos kysymäsi henkilö on jo varattu se ei ole katastrofi, siitä vaan pyytämään seuraavaa, 3) Ihan ketä vaan voi pyytää pariksi, ei se nyt kuitenkaan niin vakava asia ole, 4) Ole iloinen kun saat sen parin, sitten vaan kannustamaan muitakin pyytämään.
En kyllä tiedä paljon muista kouluista, mutta meillä on jo lähes kaikilla parit. Jossain kaverin koulussa kyllä kukaan ei melkein ole vielä pyytänyt ketään. Mutta jokatapauksessa jossain vaiheessa se on kaikilla tanssivilla edessä tuo pariasia, rohkeutta siihen.
Noniin nyt kun on päästy pareista niin voidaankin puhua vaikka puvuista. Mulla on jo kankaat ja kaavat, mutta muuten ei ole edistystä. Kengistä ei mitään tietoa, eikä mistään kampaajista tms. Mutta eiköhän nekin asiat kohta saada järjestykseen.
Musta tuntuu nyt lähinnä siltä, että mä en ole kyllä vieläkään päässyt mukaan ihan tavalliseen arkeen. Elän vieläkin päivä kerrallaan, niin kuin kesällä. Jotenkin ei vaan tunnu rutiinilta vielä. Ekan projektin olen jo palauttanut, sanoja opiskellut ja kaikkea, mutta jotenkin kaikki tuntuu vielä vaan alkuleikeiltä. Tuntuu, etten saa kunnolla läksyjäkään. Ruotsista olen melkein aina saanut tehtävät tehtyä jo tunnilla, tai sitten ne saa tehtyä tosi nopeasti. Matikassa on nyt mennyt hyvin ja sielläkin olen tehnyt tunnilla jo läksyjä, paitsi tänään kun en ihan tajunnut asiaa (mutta tajuan vielä :D). Ehkä rutiininpuutos johtuu siitä, että harkka-ajat eivät ole vielä vakiintuneet, tai siitä, että mulla on kolme kymmenen aamua. Neljänpäivätkään ei tunnu oikein miltään. Ja niitäkään mulla ei ollut ikinä ennen ollut paitsi ykkösellä ekan jakson opo. En tiedä, ehkä se onkin vain hyvä ettei tunnu raskaalta arjelta?
Kaikki oli sinänsä jo ihan tuttua. Luokat, ihmiset ja opettajat. Kiva oli nähdä vanhoja kavereita ja uusia ykkösiäkin. Tässä jaksossa mulla on ruotsia, matikkaa, uskontoa, liikkaa, ranskaa ja enkkua kahden eri kurssin muodossa. Olin siis valinnut jonkun enkun syventävän, mutta se oli kuulemma niin abikurssi, että opettajat suositteli vasta ensi vuodelle. Otin sitten sen tilalle itsenäisesti enkun vitoskurssin ja luokkaopetuksena käyn nelosta.
Mä en ollut ajatellut käydä mitään kursseja itsenäisesti, oletin vain ettei musta olisi siihen. Mutta sitten mulle tulikin kaksi hyppytuntia, niin päätin ottaa niille tekemistä ja enkku oli oikeastaan ainoa aine, jota harkitsin. Meidän koulu kai suositteleekin että jonkun kävisi itsenäisenä. Ihan kivasti lähtenyt. Luin jo sen kurssiin kuuluvan vapaavalintaisen romaanin ja nyt pitäisi hankkia opettajalta ohjeet siihen, mitä siitä pitää tehdä. Tehtävissä olen edennyt jo kakkoskappaleeseen ja yhtä kielioppiasiaakin kokeilin ennen kuin alkoi laiskottamaan. Kurssiin kuuluu lisäksi vielä jotain kuunteluita, yo-vihko ja jokin kirjoitustehtävä. Nekin pitää vielä selvittää opettajalta, mutta ei mulla ainakaan vielä mitään paniikkia sen suhteen. Mutta totesin nyt, että itsenäisiä kursseja ei kannata pelätä. Toki on pitänyt panostaa enemmän niihin kirjan tehtäviinkin kun opettaja tarkastaa ne kunnolla, mutta ei sekään mitenkään kamalaa ole ollut, ja ainahan sitä saa tehdä virheitä. Koe sitten on meillä ainakin periaatteessa itsenäisten päivänä, mutta halutessani saan luultavasti sovittua sen ihan koeviikollekin.
Kakkosen kohokohta on varmaankin vanhojen tanssit. Meidän koulussa on jonkun verran enemmän tyttöjä kun poikia ja nyt on ollut kova kilpailu pareista. Itselläni on jo pari, yksi kaveri. Melkein kaikilla kavereillakin on, yhtä tai kahta lukuun ottamatta. Itsekin tosin olin pariton vielä viikko sitten. Se oli aika kauheaa, kun kaikki painosti, että kohta loppuu pojat. Sen jälkeen ainakin kaksi kaveria saaneet parit myös. Niitä on pitänyt välkillä suostutella kysymään (ei todellakaan kannata luottaa siihen että pojat pyytää, ei ne pyydä, itse pitää mennä) mutta ollaan oltu sitten porukalla iloisia aina toistemme pareista.
Multa vinkkejä parin pyytämiseen: 1) Rohkeasti vaan kysymään, 2) Älä luovuta. Jos kysymäsi henkilö on jo varattu se ei ole katastrofi, siitä vaan pyytämään seuraavaa, 3) Ihan ketä vaan voi pyytää pariksi, ei se nyt kuitenkaan niin vakava asia ole, 4) Ole iloinen kun saat sen parin, sitten vaan kannustamaan muitakin pyytämään.
En kyllä tiedä paljon muista kouluista, mutta meillä on jo lähes kaikilla parit. Jossain kaverin koulussa kyllä kukaan ei melkein ole vielä pyytänyt ketään. Mutta jokatapauksessa jossain vaiheessa se on kaikilla tanssivilla edessä tuo pariasia, rohkeutta siihen.
Noniin nyt kun on päästy pareista niin voidaankin puhua vaikka puvuista. Mulla on jo kankaat ja kaavat, mutta muuten ei ole edistystä. Kengistä ei mitään tietoa, eikä mistään kampaajista tms. Mutta eiköhän nekin asiat kohta saada järjestykseen.
Musta tuntuu nyt lähinnä siltä, että mä en ole kyllä vieläkään päässyt mukaan ihan tavalliseen arkeen. Elän vieläkin päivä kerrallaan, niin kuin kesällä. Jotenkin ei vaan tunnu rutiinilta vielä. Ekan projektin olen jo palauttanut, sanoja opiskellut ja kaikkea, mutta jotenkin kaikki tuntuu vielä vaan alkuleikeiltä. Tuntuu, etten saa kunnolla läksyjäkään. Ruotsista olen melkein aina saanut tehtävät tehtyä jo tunnilla, tai sitten ne saa tehtyä tosi nopeasti. Matikassa on nyt mennyt hyvin ja sielläkin olen tehnyt tunnilla jo läksyjä, paitsi tänään kun en ihan tajunnut asiaa (mutta tajuan vielä :D). Ehkä rutiininpuutos johtuu siitä, että harkka-ajat eivät ole vielä vakiintuneet, tai siitä, että mulla on kolme kymmenen aamua. Neljänpäivätkään ei tunnu oikein miltään. Ja niitäkään mulla ei ollut ikinä ennen ollut paitsi ykkösellä ekan jakson opo. En tiedä, ehkä se onkin vain hyvä ettei tunnu raskaalta arjelta?
Amistelun alkua
Noniin, esittelytekstien jälkeen voidaankin aloittaa tää blogin pitäminen ihan oikeasti!
Kaksi ja puoli viikkoa amiksen ekaluokkalaisen elämää on nyt takana. Miltä tää meno sitten täällä uudessa koulussa ja kaupungissa on sitten maistunut? Löysinkö ensimmäisenä aamuna oikeaan paikkaan, miten on kavereiden laita ja mistä oikeankokoiset työvaatteet? Soluasumisen ihanuutta ja riemua pesukoneesta on myös luvassa! :)
Oli outoa olla taas uusi ekaluokkalainen. Varsinkin kun ikääkin on kertynyt yli 19-vuotta ja suurin osa uusista opiskelijoista oli siis mua muutaman vuoden nuorempia. Kuvitelkaa nyt: Menet peruskoulun ensimmäiselle luokalle ja olet koulun nuorin. Siirryt yläasteelle ja olet taas nuorin. Aloitat opiskelut lukiossa ja taas saat kunnian viedä nassikan arvonimen. Seuraavaksi tie vie ammattikouluun ja yllätys, oletkin vanhempi kuin suurinosa viimestä vuottaan suorittavista! Mulla taitaa olla ikäkriisi. Aamulla suunnistin siis uuteen kouluun, jonka liikuntasalista opettajat tulivatkin hakemaan omat ryhmänsä ja koko päivä käytettiinkin lähinnä koulualueeseen ja uusiin luokkakavereihin tutustumiseen. Pienestä ikäerosta huolimatta luokkalaisten kanssa tulee hyvin juttuun. Välillä saa kyllä naureskella mitä ihmeellisimmille asioille, mitä ne keksii kysyä! Mutta ehkä mäkin olin sitten samanlainen vielä muutama vuosi sitten, joten pitää yrittää ymmärtää. :)
Aika hitaastihan tää opiskelu on meillä lähtenyt käyntiin. Ei oo kuulemma mitenkään outoa kun kyse on ammattikoulusta ja rakennuspuolesta. Lukion käyneenä on vaan yllättävän vaikeeta tottua siihen joutenoloon ja yksinkertaisten asioiden kertaamiseen noin miljoonatta kertaa. Eikä niitä tupakkataukojakaan ihan määräänsä enempää jaksa. Onneksi mä en oo sentäs ainut yo-pohjanen opiskelija siellä, mun lisäksi yo-raksoja vuodelta -o8 on neljä. Saadaan sentäs jotain vertaistukea toisistamme! :) Luokanvalvoja ja opo on lisäksi vähän ehdotelleet meille oppisopimuskoulutusta, mutta siitä mä voin kertoa sitten myöhemmin lisää kun saan asiasta enemmän tietoa.
Ensimmäisestä viikosta selvittyä me ollaan jo päästy tekemäänkin jotain. Rakennustelineiden pystyttäminen luokassa nyhjäämisen sijasta oli todella hauskaa! Rankkaahan se on kun kantaa ja nostelee 30kg painavia osia neljään-viiteen metriin, mutta hyvin siellä tyttökin pärjää. Pitää vaan ottaa se asenne, että pystyy siihen ja jos tarvitsee apua jonkun osan nostamiseen niin pyytää sitä. Lisäksi voima ja tekniikka kehittyy siihenkin hommaan vaan tekemällä.
Saatiinhan me tietenkin joka naisen (ja ehkä myös miehen) himoitsemat raksavaattetkin. Nyt käytävältä ja hallista erottaa selvästi, mihin porukkaan kukakin kuuluu kun jokaisella ryhmällä on omanlaisensa varusteet. Keltainen kypärä, musta takki, harmaa-mustat housut miljoonalla taskulla ja työkalulenkeillä varustettuina ja mustat työturvakengät . Ja tottakai raksamiäs työkaluja tarvitsee! Niitä me ollaan jo jonkin verran saatu (vasara tottakai!) ja loput tulee sitten kun saadaan työkalupakit rakennettua.
Telineiden kasaamisen lisäksi me ollaan harrastettu rakennuspiirustuksia melko ahkerasti. Yleensä luokka jaetaan aamulla kahteen osaan ja puolet menee halliin tekemään työharjoituksia ja puolet jää luokkaan piirtämään. Halli on monelle se parempi vaihtoehto, piirtäminen kun alkaa aika nopeasti puuduttaa. Varsinkin kun piirtää samoja kuvia kolmatta kertaa uudestaan jos mittakaava, kulmat tai viivojen pituudet heittää. Parempi siis heti alkuun keskittyä siihenkin hommaan täysillä, niin säästyy niiltä uusintayrityksiltä.
Ensimmäinen puutyöharjoitus meillä oli tällä viikolla. Rakenettiin pienissä ryhmissä sahapukki (eli "taso" johon saa tuettua laudan/puupölkyn siksi aikaa kun se sahataan pienemmäksi) ja lopulta maalattiin se. Pukki onnistui ihan hyvin (mitä nyt muutama osa piti tehdä pariin kertaan uudestaan kun ensimmäiset yritykset oli vähän epäilyttäviä) ja väriksi meidän ryhmä päätti demokraattisesti äänestämällä vaaleanpunaisen. :) Porukan ainoalla pojalla kun ei kauheasti siihen kohtaan ollut sanomista! Joten, tästä tää mun rakennusura sitten lähtee, vaaleanpunaisesta sahapukista.
Vähän päälle kolme viikkoa mä oon nyt ollut hämeenlinnalainen ja mä alan viihtyä täällä kokoajan paremmin. Koti-ikävää mä en oikeestaan osaa ees potea, koska ei mulla oo enää paikkaa, mihin palaisin takaisin. Tää asunto on nyt mun kotini ja siihen ajatukseen mä oon nyt yllättävän hyvin tottunut. Vaikka pakko myöntää, olihan se pieni kriisi muuttaa isosta omakotitalosta viiden ihmisen soluun! Ei enää omaa kylppäriä ja keittiötä, nyyh.
Kämppiksillä on tottakai iso osa siihen , että mä oon viihtynyt täällä näinkin hyvin. Mulla on siis neljä tyttöä kämppiksenä ja kaikkien kanssa mä tuun hyvin juttuun. Ainakaan vielä ei oo mitään erityisen ärsyttäviä piirteitä ilmennyt, mutta ehkä niitäkin ajan kanssa sitten löytyy... :D Etenkin vanhimman tyypin kanssa tulee juteltua, vietettyä aikaa ja viikonloppuisin myös baareiltua aika paljonkin. Ja vaikka meitä viisi ihmistä samassa kämpässä asuukin, niin ei se sitä tarkoita etteikö olis yhtään omaa rauhaa. Meillä on kuitenkin niin iso kämppä, että kaikille riittää varmasti tilaa ja kaverinkin voi vielä pyytää yökylään. Asumisen suhteen mulla ei siis oo mitään valittamista.
Näin siis mulla sujuu elämä nykyisin Hämeessä. Paljon on asiat muuttunut, mutta sitähän mä täältä lähdinkin hakemaan. Uutta elämää.
Kaksi ja puoli viikkoa amiksen ekaluokkalaisen elämää on nyt takana. Miltä tää meno sitten täällä uudessa koulussa ja kaupungissa on sitten maistunut? Löysinkö ensimmäisenä aamuna oikeaan paikkaan, miten on kavereiden laita ja mistä oikeankokoiset työvaatteet? Soluasumisen ihanuutta ja riemua pesukoneesta on myös luvassa! :)
Oli outoa olla taas uusi ekaluokkalainen. Varsinkin kun ikääkin on kertynyt yli 19-vuotta ja suurin osa uusista opiskelijoista oli siis mua muutaman vuoden nuorempia. Kuvitelkaa nyt: Menet peruskoulun ensimmäiselle luokalle ja olet koulun nuorin. Siirryt yläasteelle ja olet taas nuorin. Aloitat opiskelut lukiossa ja taas saat kunnian viedä nassikan arvonimen. Seuraavaksi tie vie ammattikouluun ja yllätys, oletkin vanhempi kuin suurinosa viimestä vuottaan suorittavista! Mulla taitaa olla ikäkriisi. Aamulla suunnistin siis uuteen kouluun, jonka liikuntasalista opettajat tulivatkin hakemaan omat ryhmänsä ja koko päivä käytettiinkin lähinnä koulualueeseen ja uusiin luokkakavereihin tutustumiseen. Pienestä ikäerosta huolimatta luokkalaisten kanssa tulee hyvin juttuun. Välillä saa kyllä naureskella mitä ihmeellisimmille asioille, mitä ne keksii kysyä! Mutta ehkä mäkin olin sitten samanlainen vielä muutama vuosi sitten, joten pitää yrittää ymmärtää. :)
Aika hitaastihan tää opiskelu on meillä lähtenyt käyntiin. Ei oo kuulemma mitenkään outoa kun kyse on ammattikoulusta ja rakennuspuolesta. Lukion käyneenä on vaan yllättävän vaikeeta tottua siihen joutenoloon ja yksinkertaisten asioiden kertaamiseen noin miljoonatta kertaa. Eikä niitä tupakkataukojakaan ihan määräänsä enempää jaksa. Onneksi mä en oo sentäs ainut yo-pohjanen opiskelija siellä, mun lisäksi yo-raksoja vuodelta -o8 on neljä. Saadaan sentäs jotain vertaistukea toisistamme! :) Luokanvalvoja ja opo on lisäksi vähän ehdotelleet meille oppisopimuskoulutusta, mutta siitä mä voin kertoa sitten myöhemmin lisää kun saan asiasta enemmän tietoa.
Ensimmäisestä viikosta selvittyä me ollaan jo päästy tekemäänkin jotain. Rakennustelineiden pystyttäminen luokassa nyhjäämisen sijasta oli todella hauskaa! Rankkaahan se on kun kantaa ja nostelee 30kg painavia osia neljään-viiteen metriin, mutta hyvin siellä tyttökin pärjää. Pitää vaan ottaa se asenne, että pystyy siihen ja jos tarvitsee apua jonkun osan nostamiseen niin pyytää sitä. Lisäksi voima ja tekniikka kehittyy siihenkin hommaan vaan tekemällä.
Saatiinhan me tietenkin joka naisen (ja ehkä myös miehen) himoitsemat raksavaattetkin. Nyt käytävältä ja hallista erottaa selvästi, mihin porukkaan kukakin kuuluu kun jokaisella ryhmällä on omanlaisensa varusteet. Keltainen kypärä, musta takki, harmaa-mustat housut miljoonalla taskulla ja työkalulenkeillä varustettuina ja mustat työturvakengät . Ja tottakai raksamiäs työkaluja tarvitsee! Niitä me ollaan jo jonkin verran saatu (vasara tottakai!) ja loput tulee sitten kun saadaan työkalupakit rakennettua.
Telineiden kasaamisen lisäksi me ollaan harrastettu rakennuspiirustuksia melko ahkerasti. Yleensä luokka jaetaan aamulla kahteen osaan ja puolet menee halliin tekemään työharjoituksia ja puolet jää luokkaan piirtämään. Halli on monelle se parempi vaihtoehto, piirtäminen kun alkaa aika nopeasti puuduttaa. Varsinkin kun piirtää samoja kuvia kolmatta kertaa uudestaan jos mittakaava, kulmat tai viivojen pituudet heittää. Parempi siis heti alkuun keskittyä siihenkin hommaan täysillä, niin säästyy niiltä uusintayrityksiltä.
Ensimmäinen puutyöharjoitus meillä oli tällä viikolla. Rakenettiin pienissä ryhmissä sahapukki (eli "taso" johon saa tuettua laudan/puupölkyn siksi aikaa kun se sahataan pienemmäksi) ja lopulta maalattiin se. Pukki onnistui ihan hyvin (mitä nyt muutama osa piti tehdä pariin kertaan uudestaan kun ensimmäiset yritykset oli vähän epäilyttäviä) ja väriksi meidän ryhmä päätti demokraattisesti äänestämällä vaaleanpunaisen. :) Porukan ainoalla pojalla kun ei kauheasti siihen kohtaan ollut sanomista! Joten, tästä tää mun rakennusura sitten lähtee, vaaleanpunaisesta sahapukista.
Vähän päälle kolme viikkoa mä oon nyt ollut hämeenlinnalainen ja mä alan viihtyä täällä kokoajan paremmin. Koti-ikävää mä en oikeestaan osaa ees potea, koska ei mulla oo enää paikkaa, mihin palaisin takaisin. Tää asunto on nyt mun kotini ja siihen ajatukseen mä oon nyt yllättävän hyvin tottunut. Vaikka pakko myöntää, olihan se pieni kriisi muuttaa isosta omakotitalosta viiden ihmisen soluun! Ei enää omaa kylppäriä ja keittiötä, nyyh.
Kämppiksillä on tottakai iso osa siihen , että mä oon viihtynyt täällä näinkin hyvin. Mulla on siis neljä tyttöä kämppiksenä ja kaikkien kanssa mä tuun hyvin juttuun. Ainakaan vielä ei oo mitään erityisen ärsyttäviä piirteitä ilmennyt, mutta ehkä niitäkin ajan kanssa sitten löytyy... :D Etenkin vanhimman tyypin kanssa tulee juteltua, vietettyä aikaa ja viikonloppuisin myös baareiltua aika paljonkin. Ja vaikka meitä viisi ihmistä samassa kämpässä asuukin, niin ei se sitä tarkoita etteikö olis yhtään omaa rauhaa. Meillä on kuitenkin niin iso kämppä, että kaikille riittää varmasti tilaa ja kaverinkin voi vielä pyytää yökylään. Asumisen suhteen mulla ei siis oo mitään valittamista.
Näin siis mulla sujuu elämä nykyisin Hämeessä. Paljon on asiat muuttunut, mutta sitähän mä täältä lähdinkin hakemaan. Uutta elämää.
maanantai 25. elokuuta 2008
Ensimmäiset viikot lukiossa
Lukion ensimmäiset viikot takana. Mitenkä on mennyt? Ensimmäiset päivät olivat kaaoottisia, mutta hauskoja. Kaikki olivat ulkona minne pitäisi mennä ja mitä tehdä. Koulu alkoin myös yllättävän nopeasti, jo seuraavana päivänä kirjoitimme kalvolta ylös pitkiä muistiinpanoja niin kivikaudesta kuin myös alkeiseliöistä. Päivä päivältä kaikki kuitenkin selkeni ja nyt homma tuntuu olevan jo suhteellisen hyvin hanskassa.
Ensimmäisenä päivänä abit olivat meitä vastassa pihalla. Tervetulotoivotus oli kova ääninen ja abien mielestä ilmeisesti erittäin hauska. Siinä ainakin selkisi, mitä abit on ja mitä me uudet "nahat" olemme. Ei kestänyt kuitenkaan pitkään, kun tutorimme tulivat pihalle ja ohjasivat meidät luokkiin, joissa ryhmänohjaajamme jo odotti. Päivä kului lappuja saadessa ja ryhmän ohjaajan selittäessä perus asioita lukiosta. Kaikki ei jäänyt ihan heti päähän, mutta onneksi jo parin päivän päästä sovimme kerran, jolloin pystyi kyselemään lisää, jos jokin asia oli jäänyt vielä mietityttämään. Minkälainen tunne jäi koulusta? Sekava, suuri, mutta ennen kaikkea hauska! Ei todellakaan tehnyt mieli enää takaisi peruskouluun. Vastuuta tuli yhtä äkkiä todella paljon lisää, mutta se toi samalla myös vapautta.
Lukiossa tosiaan tutustuu ihmisiin yllättävän helposti ja nopeasti. Jo ensimmäisellä viikolla tiesin ihmisiä jo myös muista ryhmistä, vaikka kouluun mennessä en tuntenut sieltä ketään. Kannattaa vaan olla positiivisella mielellä ja mahdollisimman sosiaalinen. Kyllä ne muutkin ihmiset tulevat varmaan jossain vaiheessa juttelemaan, mutta varmempaa on jos itse menet. Nyt muutaman viikon jälkeen piirit eivät ole vielä oikein vakiintuneet, mutta hyvä niin. Nyt tunnen ihmisiä myös muilta vuosilta/ vuositasoilta. Lisäksi olemme aika paljon suurissa porukoissa, joten kukaan ei ole jäänyt yksin, vaikka ei olisikaan sieltä rohkeimmasta päästä.
Olenko kuolemaisimmillani? Pakko myöntää, yöunet ovat jääneet n. 6-5 tuntiin ja olen hieman uupunut. Läksyt vievät aikaa, varsinkin pitkämatikka ja siihen kun lisätään tanssituntini, on aika todella vähissä. Täytyy yrittää tehdä mahdollisimman paljon läksyjä niinä päivinä kun koulussa on helpompaa, jotta pääsee ajoissa nukkumaan. Väsyneenä koulussa kaikki menee vaan ohi, eikä opiskelusta ole mitään hyötyä. Kannattaa siis mielummin panostaa kunnon yöuniin ja jättää tietokoneella pyöriminen vähemmälle, jos tuntuu, että aika ei tahdo riitää. Luulen myös että omaksi ongelmakseni tulikin juuri se, että tahdon tehdä kaikkea ja koulupäivätkin ovat poikkeuksetta 8-16. Suosittelen siis järjestämään kalenterin niin, että et ole menossa koko ajan jonnekkin suuntaan.
Olen saanut myös huomata, että esitelmiä on tullut ihan mukavasti tässä jakson aikana. Ei kannata kuitenkaan panikoida, niistäkin selviää, kun vaan hiukan aikatauluttaa tekemisiään. On turhaa kiusata itseään ja tehdä esitelmä alusta loppuun vimeisenä iltana. Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka lukiossa saakin palauttaa kaikki aineet vasta jakson lopussa, voivat jotkut opettajat miinustaa pisteitä, jos palautat sen palautuspäivän jälkeen, joten kannattaa noudattaa niitä annettuja päiviä. Samalla kun palautat aineen ajoissa, on sinulla jälleen yksi tekeminen vähemmän ja koeviikollakin on helpomppaa, kun ei tarvitse sitten tehdä muuta kun kertailla kokeisiin. Itse olen tehnyt / joutunut tekemään arvosteluja niin musiikkiesityksistä, taidenäyttelyistä kuin myös näytelmästä ja tanssiteoksesta. Tässä muutama vinkki, miten selviät varmasti:
- jos näytökseen / näyttelyyn tarvitaan lippu, muista varata se ajoissa:
Ei olisi inhottavampaa, kuin huomata, että näytös on loppuun myyty, eikä sinulla ole mitään mitä arvostella
-kirjoita mahdollisimman pian esityksen jälkeen lyhyesti minkälaisia ajatuksia se sinussa herätti:
Kaikki on vielä tuoreessa muistissa, muutaman viikon päästä, et enää muista yksityskohtia
- kerää kaikki mitä haluat kirjoittaa paperille oikeassa järjestyksessä:
Näin sinun ei tarvitse muuta kun seurata muistiinpanojasi ja kirjoittaa sanat lauseiksi lopullisessa aineessa
- pidä muutaman tunnin / päivän tauko ja lue teksti uudestaan:
Huomaat paremmin kielioppivirheet, ja näet kaipaako teksti vielä jotain tai voisiko jonkun kohdan ehkä lyhentää
- älä stressaa:
Maailma ei kaadu jos et saa kiitettävää jokaisesta aineesta, jos asia jää vaivaamaan, voit aina uusia kurssin, mutta jos palat loppuun, et saa suoritettua muitakaan kursseja
Siis tiivistettynä: Ei kannata pelätä kouluun menoa, lukiossa on oikeasti hauskaa! Positiivinen asenne vaan mukaan ja hyvin järjestetyt aikataulut, niin tulet kyllä selviämään hyvin.
- Fame
Ensimmäisenä päivänä abit olivat meitä vastassa pihalla. Tervetulotoivotus oli kova ääninen ja abien mielestä ilmeisesti erittäin hauska. Siinä ainakin selkisi, mitä abit on ja mitä me uudet "nahat" olemme. Ei kestänyt kuitenkaan pitkään, kun tutorimme tulivat pihalle ja ohjasivat meidät luokkiin, joissa ryhmänohjaajamme jo odotti. Päivä kului lappuja saadessa ja ryhmän ohjaajan selittäessä perus asioita lukiosta. Kaikki ei jäänyt ihan heti päähän, mutta onneksi jo parin päivän päästä sovimme kerran, jolloin pystyi kyselemään lisää, jos jokin asia oli jäänyt vielä mietityttämään. Minkälainen tunne jäi koulusta? Sekava, suuri, mutta ennen kaikkea hauska! Ei todellakaan tehnyt mieli enää takaisi peruskouluun. Vastuuta tuli yhtä äkkiä todella paljon lisää, mutta se toi samalla myös vapautta.
Lukiossa tosiaan tutustuu ihmisiin yllättävän helposti ja nopeasti. Jo ensimmäisellä viikolla tiesin ihmisiä jo myös muista ryhmistä, vaikka kouluun mennessä en tuntenut sieltä ketään. Kannattaa vaan olla positiivisella mielellä ja mahdollisimman sosiaalinen. Kyllä ne muutkin ihmiset tulevat varmaan jossain vaiheessa juttelemaan, mutta varmempaa on jos itse menet. Nyt muutaman viikon jälkeen piirit eivät ole vielä oikein vakiintuneet, mutta hyvä niin. Nyt tunnen ihmisiä myös muilta vuosilta/ vuositasoilta. Lisäksi olemme aika paljon suurissa porukoissa, joten kukaan ei ole jäänyt yksin, vaikka ei olisikaan sieltä rohkeimmasta päästä.
Olenko kuolemaisimmillani? Pakko myöntää, yöunet ovat jääneet n. 6-5 tuntiin ja olen hieman uupunut. Läksyt vievät aikaa, varsinkin pitkämatikka ja siihen kun lisätään tanssituntini, on aika todella vähissä. Täytyy yrittää tehdä mahdollisimman paljon läksyjä niinä päivinä kun koulussa on helpompaa, jotta pääsee ajoissa nukkumaan. Väsyneenä koulussa kaikki menee vaan ohi, eikä opiskelusta ole mitään hyötyä. Kannattaa siis mielummin panostaa kunnon yöuniin ja jättää tietokoneella pyöriminen vähemmälle, jos tuntuu, että aika ei tahdo riitää. Luulen myös että omaksi ongelmakseni tulikin juuri se, että tahdon tehdä kaikkea ja koulupäivätkin ovat poikkeuksetta 8-16. Suosittelen siis järjestämään kalenterin niin, että et ole menossa koko ajan jonnekkin suuntaan.
Olen saanut myös huomata, että esitelmiä on tullut ihan mukavasti tässä jakson aikana. Ei kannata kuitenkaan panikoida, niistäkin selviää, kun vaan hiukan aikatauluttaa tekemisiään. On turhaa kiusata itseään ja tehdä esitelmä alusta loppuun vimeisenä iltana. Lisäksi kannattaa muistaa, että vaikka lukiossa saakin palauttaa kaikki aineet vasta jakson lopussa, voivat jotkut opettajat miinustaa pisteitä, jos palautat sen palautuspäivän jälkeen, joten kannattaa noudattaa niitä annettuja päiviä. Samalla kun palautat aineen ajoissa, on sinulla jälleen yksi tekeminen vähemmän ja koeviikollakin on helpomppaa, kun ei tarvitse sitten tehdä muuta kun kertailla kokeisiin. Itse olen tehnyt / joutunut tekemään arvosteluja niin musiikkiesityksistä, taidenäyttelyistä kuin myös näytelmästä ja tanssiteoksesta. Tässä muutama vinkki, miten selviät varmasti:
- jos näytökseen / näyttelyyn tarvitaan lippu, muista varata se ajoissa:
Ei olisi inhottavampaa, kuin huomata, että näytös on loppuun myyty, eikä sinulla ole mitään mitä arvostella
-kirjoita mahdollisimman pian esityksen jälkeen lyhyesti minkälaisia ajatuksia se sinussa herätti:
Kaikki on vielä tuoreessa muistissa, muutaman viikon päästä, et enää muista yksityskohtia
- kerää kaikki mitä haluat kirjoittaa paperille oikeassa järjestyksessä:
Näin sinun ei tarvitse muuta kun seurata muistiinpanojasi ja kirjoittaa sanat lauseiksi lopullisessa aineessa
- pidä muutaman tunnin / päivän tauko ja lue teksti uudestaan:
Huomaat paremmin kielioppivirheet, ja näet kaipaako teksti vielä jotain tai voisiko jonkun kohdan ehkä lyhentää
- älä stressaa:
Maailma ei kaadu jos et saa kiitettävää jokaisesta aineesta, jos asia jää vaivaamaan, voit aina uusia kurssin, mutta jos palat loppuun, et saa suoritettua muitakaan kursseja
Siis tiivistettynä: Ei kannata pelätä kouluun menoa, lukiossa on oikeasti hauskaa! Positiivinen asenne vaan mukaan ja hyvin järjestetyt aikataulut, niin tulet kyllä selviämään hyvin.
- Fame
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Arkista opiskelua -blogista (lue tämä ensin)
Tervetuloa Arkista opiskelua -blogiin. Tätä blogia kirjoittaa neljä opiskelijaa: Fame, Imperfect, Suvi ja laura. Meillä kaikilla on omat taustamme, josta seuraa erilaisia mielipiteitä. Idea tähän blogiin syntyi Pääsykoeblogista.
Blogissamme kerromme siis arjesta, opinnoistamme ja vähän muustakin, mitä nyt sitten sattuukaan tulemaan kullakin mieleen.
lauantai 16. elokuuta 2008
Fame esittäytyy
Moop, olen 16-vuotias, lukion 1. luokkaa aloitteleva tyttö Helsingistä. Muutin Helsinkiin elokuun alussa, eli tätä kirjoittaessani olen asunut Helsingissä nyt n. 2 viikkoa. Muutto oli siinä mielessä helppo, että isäni asui jo valmiiksi Helsingissä, joten minun ei tarvinnut muuttaa yksin. Kaikki nykyiset ystäväni ja kaverini jäivät kuitenkin Tampereelle, kuten myös perheeni. Nyt alammekin siis päästä aiheeseen: Miksi muutin? Muutin, koska Helsingissä oli mahdollista yhdistää tanssiminen lukion kanssa, niin mikä sen parempaa, ajan puutteesta kärsivä aktiivinen harrastaja kun olen.
Peruskoulun 2 ensimmäistä luokkaa kävin "normaalisti", 3. luokalla siirryin kuvaamataitopainotteiselle luokalle. Käytyäni sitä 4 vuotta, siirryin suoraan kuvaamataitopainotteiselle yläasteelle. Ehkä juuri siksi "normaaliin" lukioon meneminen tuntui tylsältä vaihtoehdolta.
Olen aina pitänyt historiasta ja matematiikasta. 2 ainetta, joiden eteen en ole koskaan joutunut tekemään oikeastaan mitään. Olen aina ollut hyvä, mutta laiska koulussa. Tiesin pääseväni siihen lukioon mihin haluan, ilman että tein mitään, joten en tehnyt mitään. Nyt lukiossa olen kuitenkin jälleen valmis lukemaan, kukaan ei tee mitään huonoilla papereilla.
Tuleva vuosi on kysymysmerkkejä täynnä. Kuolenko ensimmäisenä koeviikkona? Löydänkö luokkiin? Entä miltä tuntuu kuulua koulun nuorimpiin? Kaikki on uutta, niin kaupunki, koulu, kuin myös ihmiset. Luvassa on siis paljon kysymyksiä ja mietteitä siitä, mitä kaikkea lukio tuokaan tullessaan.
-Fame
Peruskoulun 2 ensimmäistä luokkaa kävin "normaalisti", 3. luokalla siirryin kuvaamataitopainotteiselle luokalle. Käytyäni sitä 4 vuotta, siirryin suoraan kuvaamataitopainotteiselle yläasteelle. Ehkä juuri siksi "normaaliin" lukioon meneminen tuntui tylsältä vaihtoehdolta.
Olen aina pitänyt historiasta ja matematiikasta. 2 ainetta, joiden eteen en ole koskaan joutunut tekemään oikeastaan mitään. Olen aina ollut hyvä, mutta laiska koulussa. Tiesin pääseväni siihen lukioon mihin haluan, ilman että tein mitään, joten en tehnyt mitään. Nyt lukiossa olen kuitenkin jälleen valmis lukemaan, kukaan ei tee mitään huonoilla papereilla.
Tuleva vuosi on kysymysmerkkejä täynnä. Kuolenko ensimmäisenä koeviikkona? Löydänkö luokkiin? Entä miltä tuntuu kuulua koulun nuorimpiin? Kaikki on uutta, niin kaupunki, koulu, kuin myös ihmiset. Luvassa on siis paljon kysymyksiä ja mietteitä siitä, mitä kaikkea lukio tuokaan tullessaan.
-Fame
torstai 14. elokuuta 2008
Suvi tässä, moro
Morjees, täällä kirjottaa 89-syntyny lukiopohjainen amisrenttu Hämeenlinnasta. Kolme vuotta lukiossa on siis tullu viihdyttyä ja kaikkien odotusten vastaisesti mä päädyin valitsemaan sen tien, mikä vie tonne rakennuspuolelle. Kuulemma valmiuksia, asennetta, tietoa ja taitoa olis löytyny myös AMK:hon, mutta mä nyt tein tälläsen ratkaisun ja sen kanssa elän.
Mä muutin elokuun alussa eräästä kaakkois-Suomen pienestä kunnasta "isoon ja pelottavaan" Hämeenlinnaan. Moni kysyy, että miks mä rakennusalaa niin pitkän matkan päähän lähdin opiskelemaan kun lähelläkin olis ollu siihen mahdollisuus, mutta syy on mulle itelleni aika selvä. Mä halusin vaan pois sieltä ja Hämeenlinna on riittävän kaukana sieltä, mistä mä lähdin ja tarpeeks lähellä sinne, mihin mä halusin. Eli nyt Suvi majailee neljän kämppiksen kanssa isossa kerrostalohuoneistossa keskellä Hämeenlinnaa. Eipä oo valittamista.
Mä oon aina ollu tosi poikatyttö ja se näkyy kyllä esim. pukeutumisessa ja asenteessa. Lyhyeksi leikatut tummanruskeat hiukset, poikien vaateosastolta metsästetyt farkut, löysähköt hupparit ja Jack&Jonesin t-paidat näkyy useimmiten mun päälläni. Joten ei kai ollu kovin yllättävää, että mä päädyin sitten opiskelemaan miehistä alaa?
Koulu alkoi siis mulla maanantaina, mutta siitä mä sitten kerronkin myöhemmin.
Mä muutin elokuun alussa eräästä kaakkois-Suomen pienestä kunnasta "isoon ja pelottavaan" Hämeenlinnaan. Moni kysyy, että miks mä rakennusalaa niin pitkän matkan päähän lähdin opiskelemaan kun lähelläkin olis ollu siihen mahdollisuus, mutta syy on mulle itelleni aika selvä. Mä halusin vaan pois sieltä ja Hämeenlinna on riittävän kaukana sieltä, mistä mä lähdin ja tarpeeks lähellä sinne, mihin mä halusin. Eli nyt Suvi majailee neljän kämppiksen kanssa isossa kerrostalohuoneistossa keskellä Hämeenlinnaa. Eipä oo valittamista.
Mä oon aina ollu tosi poikatyttö ja se näkyy kyllä esim. pukeutumisessa ja asenteessa. Lyhyeksi leikatut tummanruskeat hiukset, poikien vaateosastolta metsästetyt farkut, löysähköt hupparit ja Jack&Jonesin t-paidat näkyy useimmiten mun päälläni. Joten ei kai ollu kovin yllättävää, että mä päädyin sitten opiskelemaan miehistä alaa?
Koulu alkoi siis mulla maanantaina, mutta siitä mä sitten kerronkin myöhemmin.
Esittelyssä Imperfect
Terve! Minä olen Imperfect, yksi tämän blogin ylläpitäjistä. Olen 91-syntynyt ja menen nyt lukion kakkoselle. Asun pääkaupunkiseudulla ja lukioni on kuuden minuutin pyöräilyn, tai kahdentoista minuutin kävelyn päässä kotoani. Asun siis ihan vanhempieni ja pikkusiskoni kanssa.
Olen sellainen aika perustyttö. Ruskeat hiukset ja siniset silmät. Perheeseeni kuuluu vanhempien ja siskon lisäksi koira, jota olisi tarkoitus ulkoiluttaa jatkossa vieläkin enemmän (tähän mennessä olen ollut aika laiska siinä asiassa).
Vähän historiastani, ala-asteen kävin englanninkielisenä, mutta siis ihan täällä Suomessa. Yläasteella kumminkin vaihdoin lähikouluun suomenkieliselle luokalle, joka osoittautui hyväksi päätökseksi, vaikkakaan en olisi vaihtanut ala-astettani mihinkään muuhun. Suomenkielisellä linjalla jatkoin lukioon. En kuitenkaan halunnut jatkaa oman koulun lukiossa, mutta pääsin unelmalukiooni, joka on kuitenkin melkein yhtä lähellä. Nyt tuntuu hassulta, että jo tokaa vuotta tässä koulussa.
Koulussa lempiaineisiini kuuluu ehdottomasti psykologia. Kielistä opiskelen englantia, ranskaa ja ruotsia. Noiden neljän aineen lisäksi suunnitelmissa on kirjoittaa vielä pitkä matikka ja tietysti äidinkieli. Mutta ne sitten tosiaan vasta ensi vuonna. Harrastan lähinnä erinäistä urheilua. Ennen harrastin muodostelmaluistelua Sm-tasolla, mutta vaihdoin hieman yli vuosi sitten harrastajasarjaan. Halusin kuitenkin enemmän harkkoja ja aloitimmekin kaverini kanssa cheerleadingin vähän aikaa sitten. Olen myös harrastanut valokuvausta ja pianotunneillakin käynyt.
Mitäpä muuta? Nyt onkin jo parit ekat päivät kakkosta menneet ja lukujärjestyksetkin suunnilleen selkeät, mutta niistä sitten myöhemmin.
Olen sellainen aika perustyttö. Ruskeat hiukset ja siniset silmät. Perheeseeni kuuluu vanhempien ja siskon lisäksi koira, jota olisi tarkoitus ulkoiluttaa jatkossa vieläkin enemmän (tähän mennessä olen ollut aika laiska siinä asiassa).
Vähän historiastani, ala-asteen kävin englanninkielisenä, mutta siis ihan täällä Suomessa. Yläasteella kumminkin vaihdoin lähikouluun suomenkieliselle luokalle, joka osoittautui hyväksi päätökseksi, vaikkakaan en olisi vaihtanut ala-astettani mihinkään muuhun. Suomenkielisellä linjalla jatkoin lukioon. En kuitenkaan halunnut jatkaa oman koulun lukiossa, mutta pääsin unelmalukiooni, joka on kuitenkin melkein yhtä lähellä. Nyt tuntuu hassulta, että jo tokaa vuotta tässä koulussa.
Koulussa lempiaineisiini kuuluu ehdottomasti psykologia. Kielistä opiskelen englantia, ranskaa ja ruotsia. Noiden neljän aineen lisäksi suunnitelmissa on kirjoittaa vielä pitkä matikka ja tietysti äidinkieli. Mutta ne sitten tosiaan vasta ensi vuonna. Harrastan lähinnä erinäistä urheilua. Ennen harrastin muodostelmaluistelua Sm-tasolla, mutta vaihdoin hieman yli vuosi sitten harrastajasarjaan. Halusin kuitenkin enemmän harkkoja ja aloitimmekin kaverini kanssa cheerleadingin vähän aikaa sitten. Olen myös harrastanut valokuvausta ja pianotunneillakin käynyt.
Mitäpä muuta? Nyt onkin jo parit ekat päivät kakkosta menneet ja lukujärjestyksetkin suunnilleen selkeät, mutta niistä sitten myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)