Kakkosen alku: tanssipareja ja itsenäistä opiskelua

Ihanaa vihdoinkin päästä kirjoittelemaan tänne kunnolla. Mulla tosiaan alkoi siis kakkosvuosi lukiossa. Ekana päivänä oli lähinnä tervetuloa kouluun ja jotain uusista roskiksista. Tokana päivänä sitten alkoi jo ihan tavallinen opiskelu.

Kaikki oli sinänsä jo ihan tuttua. Luokat, ihmiset ja opettajat. Kiva oli nähdä vanhoja kavereita ja uusia ykkösiäkin. Tässä jaksossa mulla on ruotsia, matikkaa, uskontoa, liikkaa, ranskaa ja enkkua kahden eri kurssin muodossa. Olin siis valinnut jonkun enkun syventävän, mutta se oli kuulemma niin abikurssi, että opettajat suositteli vasta ensi vuodelle. Otin sitten sen tilalle itsenäisesti enkun vitoskurssin ja luokkaopetuksena käyn nelosta.

Mä en ollut ajatellut käydä mitään kursseja itsenäisesti, oletin vain ettei musta olisi siihen. Mutta sitten mulle tulikin kaksi hyppytuntia, niin päätin ottaa niille tekemistä ja enkku oli oikeastaan ainoa aine, jota harkitsin. Meidän koulu kai suositteleekin että jonkun kävisi itsenäisenä. Ihan kivasti lähtenyt. Luin jo sen kurssiin kuuluvan vapaavalintaisen romaanin ja nyt pitäisi hankkia opettajalta ohjeet siihen, mitä siitä pitää tehdä. Tehtävissä olen edennyt jo kakkoskappaleeseen ja yhtä kielioppiasiaakin kokeilin ennen kuin alkoi laiskottamaan. Kurssiin kuuluu lisäksi vielä jotain kuunteluita, yo-vihko ja jokin kirjoitustehtävä. Nekin pitää vielä selvittää opettajalta, mutta ei mulla ainakaan vielä mitään paniikkia sen suhteen. Mutta totesin nyt, että itsenäisiä kursseja ei kannata pelätä. Toki on pitänyt panostaa enemmän niihin kirjan tehtäviinkin kun opettaja tarkastaa ne kunnolla, mutta ei sekään mitenkään kamalaa ole ollut, ja ainahan sitä saa tehdä virheitä. Koe sitten on meillä ainakin periaatteessa itsenäisten päivänä, mutta halutessani saan luultavasti sovittua sen ihan koeviikollekin.

Kakkosen kohokohta on varmaankin vanhojen tanssit. Meidän koulussa on jonkun verran enemmän tyttöjä kun poikia ja nyt on ollut kova kilpailu pareista. Itselläni on jo pari, yksi kaveri. Melkein kaikilla kavereillakin on, yhtä tai kahta lukuun ottamatta. Itsekin tosin olin pariton vielä viikko sitten. Se oli aika kauheaa, kun kaikki painosti, että kohta loppuu pojat. Sen jälkeen ainakin kaksi kaveria saaneet parit myös. Niitä on pitänyt välkillä suostutella kysymään (ei todellakaan kannata luottaa siihen että pojat pyytää, ei ne pyydä, itse pitää mennä) mutta ollaan oltu sitten porukalla iloisia aina toistemme pareista.

Multa vinkkejä parin pyytämiseen: 1) Rohkeasti vaan kysymään, 2) Älä luovuta. Jos kysymäsi henkilö on jo varattu se ei ole katastrofi, siitä vaan pyytämään seuraavaa, 3) Ihan ketä vaan voi pyytää pariksi, ei se nyt kuitenkaan niin vakava asia ole, 4) Ole iloinen kun saat sen parin, sitten vaan kannustamaan muitakin pyytämään.

En kyllä tiedä paljon muista kouluista, mutta meillä on jo lähes kaikilla parit. Jossain kaverin koulussa kyllä kukaan ei melkein ole vielä pyytänyt ketään. Mutta jokatapauksessa jossain vaiheessa se on kaikilla tanssivilla edessä tuo pariasia, rohkeutta siihen.

Noniin nyt kun on päästy pareista niin voidaankin puhua vaikka puvuista. Mulla on jo kankaat ja kaavat, mutta muuten ei ole edistystä. Kengistä ei mitään tietoa, eikä mistään kampaajista tms. Mutta eiköhän nekin asiat kohta saada järjestykseen.

Musta tuntuu nyt lähinnä siltä, että mä en ole kyllä vieläkään päässyt mukaan ihan tavalliseen arkeen. Elän vieläkin päivä kerrallaan, niin kuin kesällä. Jotenkin ei vaan tunnu rutiinilta vielä. Ekan projektin olen jo palauttanut, sanoja opiskellut ja kaikkea, mutta jotenkin kaikki tuntuu vielä vaan alkuleikeiltä. Tuntuu, etten saa kunnolla läksyjäkään. Ruotsista olen melkein aina saanut tehtävät tehtyä jo tunnilla, tai sitten ne saa tehtyä tosi nopeasti. Matikassa on nyt mennyt hyvin ja sielläkin olen tehnyt tunnilla jo läksyjä, paitsi tänään kun en ihan tajunnut asiaa (mutta tajuan vielä :D). Ehkä rutiininpuutos johtuu siitä, että harkka-ajat eivät ole vielä vakiintuneet, tai siitä, että mulla on kolme kymmenen aamua. Neljänpäivätkään ei tunnu oikein miltään. Ja niitäkään mulla ei ollut ikinä ennen ollut paitsi ykkösellä ekan jakson opo. En tiedä, ehkä se onkin vain hyvä ettei tunnu raskaalta arjelta?